Heräsin aikaisin, viideltä aamulla, haluten kohdata usvan ja ensimmäisen valon. Metsä oli hiljainen, sammalilla kävellessäni vain tuuli humisi ja linnut kuiskivat. Rantaan saapuessa odotti palkinto: lempeät sävyt, nousevan aamun valo ja hiljaisuus, joka pysäytti maailman.

Tuo aamu – joka on vuosisatojen ajan auennut samanlaisena eri sukupolville – kantoi mukanaan ikiaikaisten äänien, myyttien ja maisemien kaikuja: säveliä, runoja ja tarinoita. Hengitin ja tunsin syvän yhteyden luontoon, elävän minussa ja kaikissa sukupolvissa ennen minua.

**
I woke early, at five, seeking the mist and first light. The forest was silent, the moss soft beneath my feet, with only the wind whispering and the birds murmuring. At the shoreline, the reward awaited: gentle tones, the light of dawn, and a stillness that seemed to pause the world.

That morning – unfolding the same way for centuries for countless generations – carried the echoes of ancient sounds, myths, and landscapes: melodies, poems, and stories. I breathed and felt a profound connection to nature, alive within me and across the generations that came before.

© Laura Elo Photography